Benvenuti a Roma!

Saavuttiin eilen Lyydian kanssa Rooma-Fiumicinon lentokentalle kuukausien odottelun jalkeen. Vastassa oli Lyydian mailikaveri Serena, jonka luona asustamme nyt viikon verran lahella Rooman keskustaa. Aitoa italialaista kulttuuria siis tiedossa. Eilen illalla meinasi iskea kulttuurishokkipaniikki; autossa ei ollut turvavyota, liikenne on ihan hullua, ovella suukoteltiin ja menin sanattomaksi, sisalla ei oteta kenkia pois, vessa on vanha ja pitaa kauheaa metelia kun sen vetaa. Ruoka on ihanaa mutta vatsaan koskee vaikka olenkin syonyt maitohappobakteereja monta viikkoa. Ruokapoydassa pitaisi yrittaa puhua jotain. Kaikkea tuota osasin kylla odottaa, mutta olen kai niin tottunut hotellimatkailuun, etta se oikea kulttuuri on jaanyt sivummalle. Nyt on kuitenkin jo ehtinyt tottua sen verran, etta kaikki on pelkastaan huippua! Taalla on kaikki aivan pain vastoin kuin Suomessa, tasmallisyyden tilalla on mañana (eli "huomenna"), jarjestyksen tilalla rentous ja liikennesaannot korvaa riikkari. Selva loma siis.

Aamulla nukuttiin, kun perhe lahti toihin ja kouluun alyttoman aikaisin. Suihku toimi aika samalla tavalla kuin Suomessakin (kuumaa vetta tuli kun vipua kaansi vasempaan, tosin sita sai odottaa ensin hetken). Paivalla kaytiin paikallisissa apteekeissa metsastamassa laktaasientsyymia laktoosi-intoleranssiini. Kaytiin ensin "koyhempien apteekissa", jossa mokomasta laakkeesta ei oltu kuultukaan. Sitten kaytiin "kunnon" apteekissa, mista niita sitten loytyi. Onneksi, koska olisi aika hankalaa elaa ilman gelatoa (italialaista jaateloa) ja lattea.

Kaytiin tuossa aiemmin sitten syomassa sita gelatoa, eika sen jalkeen suomalainen jaatelo maistukaan. Via della Pisanan varrella sijaitsevasta Iceberg-jaatelokahvilasta sai paitsi alyttoman halpaa jaateloa verrattuna Suomeen, myos niin hyvaa lattea etta eraskin  kahvinvihaaja (Lyydia) innostui juomaan sita!

En onnistunut liittamaan kameraa koneeseen, mutta viimeistaan Suomessa laitan kuvia.

Terveisia Lyydialta kans,
Ciao!

Kokeita

Enää yksi ylioppilaskoe jäljellä. Pitäisi vielä lukea, mutta nytkin olen siivonnut koko päivän. Keittiö näyttää pitkästä aikaa kivalta. Olen pitkään haaveillut tuollaisesta lasiastiasta, johon voisi laittaa puisia keittiövälineitä ja kauhoja, ja nyt huomasinkin omistavani sellaisen..


(uhkaavasti hohtaa tuo veitsi)


Vanhat kuvat lipaston päällä. Vasemmalla on äidin lapsuuskuva veljien kanssa, oikealla isän vanhempien kihlakuva.


Saispa lisää Siirtolapuutarhaa.


Nappasin kuvan venyttelevästä koirastakin.


Pakkasin ylimääräiset astiat jo nyt, toukokuussa on lähtö tästä asunnosta, ikävä kyllä. Tulee kamala ikävä varmaan.

loppajainen

Lyydialla on pää kipeä joten joudun kirjoittamaan sanelusta (tai ainakin tuo luulee niin).

Katsottiin Inception-elokuva. Oli aika jännittävä ja aiheutti päänsärkyä eräille.

Nyt mietitään, pitäisikö lähteä baariin. Vai jatketaanko koti-iltaa.

Mutta ei enää lettuja.

Tein lapaset!

Tonttuilin ja tein lapushkat. Ne on äitille.

Lankana Novita ilona, ilmeisesti jokin kampanjalanka jota valmistetaan aika satunnaisesti.
Kuvion alkuperästä en ole ihan varma, saatoin bongata sen jostain blogista tai jopa keksiä itse.

Sievät!

Tara Ofelia

Kun meille päätettiin hankkia kääpiösnautseri, en pitänyt ajatuksesta ollenkaan. Mikä rumilus! Kuitenkin kun lähdettiin katsomaan pentuja, ihastus oli välitön. Pieniä harmaita parrakkaita palleroita vilisti jaloissa, puri ja haukahteli. Äiti valitsi niistä toiseksi pienimmän, koska sillä oli vaaleat korvat.


Silloin koiraa hankittaessa en olisi uskonut, että omaan asuntooni muutaessa minulla olisi vähän väliä ikävä sitä. Eikä kyllä mikään ihme, että on.


Taralla on kunnon asenne - se ei isompien koirien jalkojen juuressa matele. Ja uskokaa tai älkää, tällä otuksella on loistava huumorintaju. Nakkivitsit ovat sen bravuuri.

Viimeiset

Keskiviikkoiltana juhlittiin meille viimeisiä koulun itsenäisyyspäivän tansseja. Ruokalassa tarjottiin kerrankin todellisia herkkuja ja jälkiruoaksi sai ilmaista kahvia ja aika hyvää juustokakkua. Ensin tanssahdeltiin ja juteltiin, myöhemmin vähän biletettiin. Riemu loppui tosin jo ennen yhtätoista.


Minulla ei tainnut olla mikään paras asu ikinä - tanssifiilis jäi vähän latteaksi sinapinvärisissä chinoissa. Ihan hauskaa oli kuitenkin.


Lyydiassa ihan huippua on se, että vielä sittenkin kun meikit on kunnossa ja juhlavaatteet päällä, voi kumota unelmatorttupohjan tai sekoitella täytettä tasaisemmaksi.


Tänä iltana juhlistetaan vielä vähän erään kaverini ylioppilaaksi valmistumista, sitten vietetään pientä itsenäisyyspäivän lomaa ja ensi viikolla on aika keskittyä ja alkaa ryhdistäytyä lukion viimeistä jaksoa varten.

Paahdettu hunajamanteli

Tein näitä kun olisi pitänyt olla lukemassa kokeisiin. Varmaan ihan hyviä tuli vaikka taisivat vähän kärähtää.
Ohje täältä.

Sievä hunajapurkki. Se on Vuokon.